Yksi askel eteen, toinen taakse.
Viikon "treenit"
Maanantai
Ensin 12 kilometriä työmatkaa ja sen jälkeen laitoin maantiepyörän ajokuntoon ja lähdin lenkille. Todella voimakasta tuulta 7 m/s ja välillä tuntui että pyörä lähtee alta. Tuuli myös pyöri ikävästi joten oikeastaan tuli ajettua ainoastaan vastatuuleen tai sivariin, myötäistä ei juurikaan sattunut kohdalle. Maantiepyörässä on kompakti kammet ja ikävä yllätys oli se että jalat eivät pyörineet ollenkaan ja syke oli taas korkea. Aloinkin kiusaamaan itseani ja yrittin ajaa kokoajan isolla eturattaalla. Todella säälittävää touhua kun loiva ylämäki ei tahtonut nousta mitenkään 50/25 välityksellä. Nyt taitaa olla se tilanne että maantiepyörä jää edelleen eteiseen ja totutan jalat lempeästi crossarin 46 piikkisellä ajamiseen kun aika shokkihoitoa tuo 50 piikkinen oli. Tai emmä tiedä tarvitseeko jalkoja totuttaa. Jalat eivät pyörineet mutta eivät myöskään tuntuneet väsyneiltä tai krampanneet, pienellä eturattaalla pystyi kirimään mäkiä ylös. Syke oli varsin mainio taas kerran.
Mulle tultiin kertomaan viikonloppuna fakta tietona että treenaan täysin väärin ja korkea syke johtuu huonosta kunnosta sekä siitä ajan liian hiljaa. Hidas ajaminen kehittää hidasta ajoa ja kovaa ajaminen kovaa ajoa. Niin, noh päivän sykkeet olivat tämmöiset:
Pk 25 minuuttia, Vk 22 minuuttia, Mk 24 minuuttia. Keskisyke 167.
Matkaa 23,5 km ja keskari 20 km/h. Tuuli tuntui niin voimakkaalta, riepotti pyörää alla ja kompakti kammet tuntuivat niin huonolta ajaa että käännyin aika pian kotiin. Tosi surkea päivä kaiken kaikkiaan.
Tiistaina heräsin siihen että olinb vilustunut. Se selitti maanantain surkeaa ajamista. keskiviikkona ajoin varovasrti työmatkaa.
Torstaina ajojalkaa taas vipatti siihen malliin että lenkin pituus olis 75,5 km. Ajoin sen Anna Ronkaisen ja Ritulin kanssa. Välilla vauhtia oli yli 30 km/h, välillä hipsittiin kahtakymppiä ja vedittiin myös välikirerejä jotka Anna vei kirkkaasti. Loistava lenkki siis kaiken kaikkiaan.
Loppuviikosta veto oli taas ihan pois ja lauantaina illalla rinassa tuntui pitkästä aikaa vihlontaa ja puristavaa tunnetta. leposyke oli kuitenkin rauhallinen joten en alkanut panikoimaan. Tämän viikon alku menee varmaan aika rauhallisesti, flunssa pitää saada taittumaan pois. Harmittaa, kelit on hyvät ja ajohaluja olisi.
Maanantai
Ensin 12 kilometriä työmatkaa ja sen jälkeen laitoin maantiepyörän ajokuntoon ja lähdin lenkille. Todella voimakasta tuulta 7 m/s ja välillä tuntui että pyörä lähtee alta. Tuuli myös pyöri ikävästi joten oikeastaan tuli ajettua ainoastaan vastatuuleen tai sivariin, myötäistä ei juurikaan sattunut kohdalle. Maantiepyörässä on kompakti kammet ja ikävä yllätys oli se että jalat eivät pyörineet ollenkaan ja syke oli taas korkea. Aloinkin kiusaamaan itseani ja yrittin ajaa kokoajan isolla eturattaalla. Todella säälittävää touhua kun loiva ylämäki ei tahtonut nousta mitenkään 50/25 välityksellä. Nyt taitaa olla se tilanne että maantiepyörä jää edelleen eteiseen ja totutan jalat lempeästi crossarin 46 piikkisellä ajamiseen kun aika shokkihoitoa tuo 50 piikkinen oli. Tai emmä tiedä tarvitseeko jalkoja totuttaa. Jalat eivät pyörineet mutta eivät myöskään tuntuneet väsyneiltä tai krampanneet, pienellä eturattaalla pystyi kirimään mäkiä ylös. Syke oli varsin mainio taas kerran.
Mulle tultiin kertomaan viikonloppuna fakta tietona että treenaan täysin väärin ja korkea syke johtuu huonosta kunnosta sekä siitä ajan liian hiljaa. Hidas ajaminen kehittää hidasta ajoa ja kovaa ajaminen kovaa ajoa. Niin, noh päivän sykkeet olivat tämmöiset:
Pk 25 minuuttia, Vk 22 minuuttia, Mk 24 minuuttia. Keskisyke 167.
Matkaa 23,5 km ja keskari 20 km/h. Tuuli tuntui niin voimakkaalta, riepotti pyörää alla ja kompakti kammet tuntuivat niin huonolta ajaa että käännyin aika pian kotiin. Tosi surkea päivä kaiken kaikkiaan.
Tiistaina heräsin siihen että olinb vilustunut. Se selitti maanantain surkeaa ajamista. keskiviikkona ajoin varovasrti työmatkaa.
Torstaina ajojalkaa taas vipatti siihen malliin että lenkin pituus olis 75,5 km. Ajoin sen Anna Ronkaisen ja Ritulin kanssa. Välilla vauhtia oli yli 30 km/h, välillä hipsittiin kahtakymppiä ja vedittiin myös välikirerejä jotka Anna vei kirkkaasti. Loistava lenkki siis kaiken kaikkiaan.
Loppuviikosta veto oli taas ihan pois ja lauantaina illalla rinassa tuntui pitkästä aikaa vihlontaa ja puristavaa tunnetta. leposyke oli kuitenkin rauhallinen joten en alkanut panikoimaan. Tämän viikon alku menee varmaan aika rauhallisesti, flunssa pitää saada taittumaan pois. Harmittaa, kelit on hyvät ja ajohaluja olisi.
Kommentit
Lähetä kommentti