What a mighty mess
Viikon treenit on menneet ihan putkeen. Maanantaista torstaihin sain olla nykimässä särkylääkettä vähän väliä, fiilis ei ollut mikään huippu. Mutta ne treenit:
Tiistai: 50 metrin pikamatka juosten että ennätin ratikkaan.
Keskiviikko: yöllä töistä tulessa sain huomata viimeisen ratikan menneen nenän edestä kun jäin bussista pois Töölössä; Kävelyä kotiin 30 minuutia.
Torstai: Taas juostiin - tällä kertaa bussia kiinni.
Varsinaista mikro treenaamista.
Työvuorolistoihin oli lipsahtanut kaksi iltaa peräkkäin töitä aiemmista pyynnöistä huolimatta. Se tarkoittaa sitä että koulu-töihin-koulu-töihin-koulu kombo rassaa sen verran että perjantai meni ihan kaikissa muissa merkeissä kuin ajaessa. Viime yö meni pohtiessa ensi kauden kuvioita kahden vaihtoehdon välillä jossa win-win tilanne ei ollut vaihtoehtona ja niitä puntaroidessa aamu jo sarasti. Sitten kun puhelin soi ja maanitellaan töihin niin mielenhäiriö alkaa olemaan jo niin paha että "Joo tuun" tulee automaationa. Onnistuin silti mahduttamaan pikaisen mäc lounaan kavereiden kanssa ennen töihin tuloa.
Viikon ruokailu on nyt mennyt "oon kipee, voin syödä mitä haluun että paranen nopeemmin" menttaliteetillä eli tummaa 70% suklaata on tullut nautittua kuten myös cokista ja ruokaa ihan liikaa. Ensi viikosta tulee varmasti karu nyt kun mielitekoja alkaa taas löytymään.
Tiistai: 50 metrin pikamatka juosten että ennätin ratikkaan.
Keskiviikko: yöllä töistä tulessa sain huomata viimeisen ratikan menneen nenän edestä kun jäin bussista pois Töölössä; Kävelyä kotiin 30 minuutia.
Torstai: Taas juostiin - tällä kertaa bussia kiinni.
Varsinaista mikro treenaamista.
Työvuorolistoihin oli lipsahtanut kaksi iltaa peräkkäin töitä aiemmista pyynnöistä huolimatta. Se tarkoittaa sitä että koulu-töihin-koulu-töihin-koulu kombo rassaa sen verran että perjantai meni ihan kaikissa muissa merkeissä kuin ajaessa. Viime yö meni pohtiessa ensi kauden kuvioita kahden vaihtoehdon välillä jossa win-win tilanne ei ollut vaihtoehtona ja niitä puntaroidessa aamu jo sarasti. Sitten kun puhelin soi ja maanitellaan töihin niin mielenhäiriö alkaa olemaan jo niin paha että "Joo tuun" tulee automaationa. Onnistuin silti mahduttamaan pikaisen mäc lounaan kavereiden kanssa ennen töihin tuloa.
Viikon ruokailu on nyt mennyt "oon kipee, voin syödä mitä haluun että paranen nopeemmin" menttaliteetillä eli tummaa 70% suklaata on tullut nautittua kuten myös cokista ja ruokaa ihan liikaa. Ensi viikosta tulee varmasti karu nyt kun mielitekoja alkaa taas löytymään.
Kommentit
Lähetä kommentti