Kausi 2011
Miten meni kausi 2011?
Tammi helmikuun tienoilla minulla todettiin lievä sydänlihaksen tulehdus. Lievä sen takia että sydän näytti puhtaalta mutta verikokeet paljastivat mitä kaikkea olin sairastanut joulun jälkeen, lääkärin arvio oli että jokin niistä viruksista oli vain suoraan mennyt sydämmeen ja aiheuttanut oireita. Lääkkeeksi sain ohjeen levätä ja alkaa ajamaan kun sitä tuntuu.
9.4 uskaltauduin ekan kerran lenkille ulos Heljän kanssa, olo oli ollut ihan mainio joten se tulikin sitten vähän järkytyksenä kun 44 km lenkkiin meni aikaa 2 h 31 min. Keskisyke 174, keskituntinopeus 17,4 km/h.
Siitä alkoi sitten kuntoutus, pää oli vielä siinä moodissa että vauhtia lisää ja kroppa ei sitä kestänyt joten aika monta kriisiä tuli koettua kevään aikana. Oli kova paikka huomata että hybridikuskit ajavat ohi että heilahtaa. Jokaisessa mäessä sykkeet heittivät aivan villeiksi, ei hengästyttänyt mutta silti mittari näytti yleensä 192 bpm.
Antin kanssa tuli ajettua aika paljon ja kärsivällisesti jaksoikin ajella minun sykkeiden mukaan; ylämäet hipsittiin ylös niin hiljaa kuin mahdollista(10km/h), alamäet vedettiin pintakaasulla (40-50km/h) ja tasaisella sellaista sopivaa vauhtia. Välillä ajettiin minuutin vetoja. Keskituntinopeudet pyörivät yleensä siinä 20 km/h:n tuntumassa joten Antti sai pk-treenejä näistä ajeluista. Minnekkään porukkalenkeille en mennyt koska Hepo 25 olisi myös ollut liian kovavauhtinen. CCH naiset aloimme ajamaan yhteisiä lenkkejä ja otin kontolleni maannantaisin mäkkäriltä lähteneen jurioireiden lenkin ja se oli hyvää rentouttavaa ajoa itselle kun sentään junnujen kanssa pärjäsin.
Koko kevät ja kesäkuu meni noissa merkeissä, ensimmäisen pitkän lenkin ajoin 5.6, aikaa siihen tosin tuhraantuin 4 tuntia ja 33 minuuttia ja kisoja tuli 112.
heinäkuussa rohkaistuin ja ilmoittauduin Lahden Royal ajon 45 kilometrin matkalle. Fiilis oli tosi epävarma, en tiennyt yhtään jaksanko ajaa edes samaa aikaa kuin viime vuonna.
Paukusta lähdettiin kovaa ja löydin itseni ajamassa viittäkymppiä pääjoukosta. Sykemittarin panta oli jäänyt himaan joten ajattelin että tehdään tästä nyt sitten "täysii" treeni sokkona. Jossain 15 kilsan kohdalla kunto piiputti ja tipuin pääjoukosta. Monta junaa meni ohi kun jalka ei vaan pyörinyt, lopulta päädyin samaan junaan foorumilta tutun Tiian kanssa ja peesissä roikkumalla tsemppasin itseani jaksamaan. Viimeisessä pitkässä mäessä tipun junasta ja rullailin maaliin. Aika parani viime vuodesta peräti 15 minuuttia! Olin todella tyytyväinen ja aivan loppu.
Heinäkuussa aloin uskaltautumaan porukkalenkeille ja vauhtia alkoi löytymään enemmän, Elokuussa ajoin lähinnä lyhyitä ja kovia treenejä. Hakeuduin nopeimpiin ryhmiin, roikuin niissä sen 20-30 minuuttia ja lähdin himaan. Hesarilla aloin todella järkevästi aina välillä ajamaan autojen peesissä kisan pätkiä kun siellä kerran pysyin perässä.
Kortteli SM-kisat tulivat ja kun en oikeastaan omista mitään ominaisuuksia joita mäkiin tarvitaan olin varsin tyytyväinen siihen että yksi tyttö jäi taakse, pääjoukko nielaisi minut 4 kierroksen jälkeen ja se kisa päättyi siihen. Hyvä treeni ja vähän näin sitä mitä pitää oikeasti kehittää.
Ihka eka Tour De Helsinki 4.9. Olin ajatellut että roikun pääjoukossa vapaanvauhdin alettua niin kauan kuin jaksan , mutta siitä ei tullut mitään, jalkaa ei vaan ollut. Ajoin niin kovaa kuin keho kesti ja aika oli 4.33 ja sijoitus naistensarjan 18:sta. Olin aavistuksen pettynyt mutta kaikkeni annoin eikä enempää olisi ollut annettavana.
Yksi harmaita hiuksia aiheuttanut asia on ollut Pepen tempo, ajat ovat pyörineet 19.03-18.33 välillä ja mitään kehitystä ei tapahtunut vaikka kuinka yritin ajaa "täysii" joten ne keskiviikot veti mielen aika matalaksi välillä.
Syyskuussa laitoin maantiepyörän telakalla ja ajoin lähinnä crossarilla keskuspuistossa, voimaa on alkanut löytyä hivenen enemmän ja se yhdistettynä parin kilon painon tippumiseen on mäki alkanut nousta aavistuksen paremin, hieveästi saa kyllä tehdä noiden mäkien kanssa vielä duunia.
Siinä se kausi sitten oli, ensi keväänä yritän alkaa leikkimään kilpapyöräilijää ja alan ajamaan niitä kisoja jotka jäivät ajamatta tänä vuonna, sitähän en tiedä miten niissä tulee käymään mutta se jää nähtäväksi. Rosendahl GP on kyllä ehdoton no no, sinne en lähde ajamaan.
Olen tuttustunut ihan mielettömän hienoihin ihmisiin tämän kauden aikana ja me CCH:n naiset olemme alkaneet lenkkeilemään ja oleilemaan muutenkin yhdessä enemmän mikä on ollut todella hienoa ja piristävää!
Tammi helmikuun tienoilla minulla todettiin lievä sydänlihaksen tulehdus. Lievä sen takia että sydän näytti puhtaalta mutta verikokeet paljastivat mitä kaikkea olin sairastanut joulun jälkeen, lääkärin arvio oli että jokin niistä viruksista oli vain suoraan mennyt sydämmeen ja aiheuttanut oireita. Lääkkeeksi sain ohjeen levätä ja alkaa ajamaan kun sitä tuntuu.
9.4 uskaltauduin ekan kerran lenkille ulos Heljän kanssa, olo oli ollut ihan mainio joten se tulikin sitten vähän järkytyksenä kun 44 km lenkkiin meni aikaa 2 h 31 min. Keskisyke 174, keskituntinopeus 17,4 km/h.
Siitä alkoi sitten kuntoutus, pää oli vielä siinä moodissa että vauhtia lisää ja kroppa ei sitä kestänyt joten aika monta kriisiä tuli koettua kevään aikana. Oli kova paikka huomata että hybridikuskit ajavat ohi että heilahtaa. Jokaisessa mäessä sykkeet heittivät aivan villeiksi, ei hengästyttänyt mutta silti mittari näytti yleensä 192 bpm.
Antin kanssa tuli ajettua aika paljon ja kärsivällisesti jaksoikin ajella minun sykkeiden mukaan; ylämäet hipsittiin ylös niin hiljaa kuin mahdollista(10km/h), alamäet vedettiin pintakaasulla (40-50km/h) ja tasaisella sellaista sopivaa vauhtia. Välillä ajettiin minuutin vetoja. Keskituntinopeudet pyörivät yleensä siinä 20 km/h:n tuntumassa joten Antti sai pk-treenejä näistä ajeluista. Minnekkään porukkalenkeille en mennyt koska Hepo 25 olisi myös ollut liian kovavauhtinen. CCH naiset aloimme ajamaan yhteisiä lenkkejä ja otin kontolleni maannantaisin mäkkäriltä lähteneen jurioireiden lenkin ja se oli hyvää rentouttavaa ajoa itselle kun sentään junnujen kanssa pärjäsin.
Koko kevät ja kesäkuu meni noissa merkeissä, ensimmäisen pitkän lenkin ajoin 5.6, aikaa siihen tosin tuhraantuin 4 tuntia ja 33 minuuttia ja kisoja tuli 112.
heinäkuussa rohkaistuin ja ilmoittauduin Lahden Royal ajon 45 kilometrin matkalle. Fiilis oli tosi epävarma, en tiennyt yhtään jaksanko ajaa edes samaa aikaa kuin viime vuonna.
Paukusta lähdettiin kovaa ja löydin itseni ajamassa viittäkymppiä pääjoukosta. Sykemittarin panta oli jäänyt himaan joten ajattelin että tehdään tästä nyt sitten "täysii" treeni sokkona. Jossain 15 kilsan kohdalla kunto piiputti ja tipuin pääjoukosta. Monta junaa meni ohi kun jalka ei vaan pyörinyt, lopulta päädyin samaan junaan foorumilta tutun Tiian kanssa ja peesissä roikkumalla tsemppasin itseani jaksamaan. Viimeisessä pitkässä mäessä tipun junasta ja rullailin maaliin. Aika parani viime vuodesta peräti 15 minuuttia! Olin todella tyytyväinen ja aivan loppu.
Heinäkuussa aloin uskaltautumaan porukkalenkeille ja vauhtia alkoi löytymään enemmän, Elokuussa ajoin lähinnä lyhyitä ja kovia treenejä. Hakeuduin nopeimpiin ryhmiin, roikuin niissä sen 20-30 minuuttia ja lähdin himaan. Hesarilla aloin todella järkevästi aina välillä ajamaan autojen peesissä kisan pätkiä kun siellä kerran pysyin perässä.
Kortteli SM-kisat tulivat ja kun en oikeastaan omista mitään ominaisuuksia joita mäkiin tarvitaan olin varsin tyytyväinen siihen että yksi tyttö jäi taakse, pääjoukko nielaisi minut 4 kierroksen jälkeen ja se kisa päättyi siihen. Hyvä treeni ja vähän näin sitä mitä pitää oikeasti kehittää.
Ihka eka Tour De Helsinki 4.9. Olin ajatellut että roikun pääjoukossa vapaanvauhdin alettua niin kauan kuin jaksan , mutta siitä ei tullut mitään, jalkaa ei vaan ollut. Ajoin niin kovaa kuin keho kesti ja aika oli 4.33 ja sijoitus naistensarjan 18:sta. Olin aavistuksen pettynyt mutta kaikkeni annoin eikä enempää olisi ollut annettavana.
Yksi harmaita hiuksia aiheuttanut asia on ollut Pepen tempo, ajat ovat pyörineet 19.03-18.33 välillä ja mitään kehitystä ei tapahtunut vaikka kuinka yritin ajaa "täysii" joten ne keskiviikot veti mielen aika matalaksi välillä.
Syyskuussa laitoin maantiepyörän telakalla ja ajoin lähinnä crossarilla keskuspuistossa, voimaa on alkanut löytyä hivenen enemmän ja se yhdistettynä parin kilon painon tippumiseen on mäki alkanut nousta aavistuksen paremin, hieveästi saa kyllä tehdä noiden mäkien kanssa vielä duunia.
Siinä se kausi sitten oli, ensi keväänä yritän alkaa leikkimään kilpapyöräilijää ja alan ajamaan niitä kisoja jotka jäivät ajamatta tänä vuonna, sitähän en tiedä miten niissä tulee käymään mutta se jää nähtäväksi. Rosendahl GP on kyllä ehdoton no no, sinne en lähde ajamaan.
Olen tuttustunut ihan mielettömän hienoihin ihmisiin tämän kauden aikana ja me CCH:n naiset olemme alkaneet lenkkeilemään ja oleilemaan muutenkin yhdessä enemmän mikä on ollut todella hienoa ja piristävää!
Kommentit
Lähetä kommentti