Kivikon BMX-rata

Kuten varmaan aika moni pyöräilijä tietää, on Kivikkoon saatu aikaiseksi puolivalmis BMX racing rata. Eri pyöräilypiirit kommunikoivat keskenään joten löysin itseni sieltä CCH:n pyynnöstä. Tarkoituksena olisi osallistua projektiin jonkinlaisella työpanoksella ja voi vitsit millanen tutustuminen oli tänään rataan.

Lähdin kotoa ajelemaan sileä nakkisella crossarilla farkut jalassa tarkoituksena mennä seuraamaan ekoja radalla järkättäviä treenejä. Kun pääsin paikalle niin mulle lyötiin kuitu maasturi alle ja ei muuta kuin jonon jatkoksi huuli pyöreänä ajamaan rataa ympäri. Eka kerta maasturin päällä ja yleensäkkään ajamassa jotain tämmöstä ja olihan se peli. Mutta hei! Täähän on kivaa! Ja rankkaa! Reisiin sattuu!

Mistää en mitään ymmärtänyt, keskityin vaan pysymään pystyssä, katsomaan muista mallia ja sähläämään mahdollisimman vähän. Pyörä oli muuten ihan passeli paitsi että tuossahan ei ole tarkoitus istua satulassa vaan seistä kokoajan. Aivan, seistä. Pientä kulttuuri shokkia maantie/cyclocross jurnuttajalle. Alle vaihdettiin alumiininen pienempi maastopyörä ja sitten tuli viimeistään huomattua miten rankka laji on kyseessä. Tällänen maanteiden vetelä joka on satulassa tottunut takamustaan pitämään oli ihan pulassa kun siinä seisomisen ohella pitäis pystyä pyörittään. Ja tietty tekeen kaikkea muuta mistä olin ihan ihmeissäni. Pyörän pumppaaminen oli ihan kateissa joten varmaan oli aika jäykän ja kauhean näköistä menoa.  Rata on siis täynnä sellasta isoa nyppylää ja vauhdit tippuu kuin seinään melko nopeasti joten meno oli polje-pumppaa-polje-pumppaa.

Maastureiden jälkeen sankin sitten alle sen BMX-pyörän ja sehän tuntui sitten hommaan kaikista sopivimmalta. Pieni, ketterä ja kuitenkin vakaan oloinen pyörä. Toisella kierroksella innostuin ottamaan vähän liikaa vauhtia kaarteeseen ja kuinkas muuten siinä kävi kuin löysin itseni pyörän vierestä. Kaarteita ei ole vielä asfaltoitu, pyörässä sileät renkaat joten ilman kummallista kikkailua se pito vaan katosi. Ylös ja taas kiertämään rataa. En kyllä yhtään ihmettele että suojavarusteet ovat must, vähän kovemmat vauhdit niin jälki saattaisi olla aika ilkeää.

Hauska laji, rentoa porukkaa, Ihan uusia kokemuksia jotka pääsi yllättämään ihan täysin. Mä kuvittelin olevani katsoja tänään, nolla tietotaidoilla harvassa lajissa lyödään vehjettä alle ja menoks. Isoa peukkua lajin parissa pyöriville, rento  mutta osaava ote. Jäi fiilis että maastopuolella porukka puhaltaa yhteen hiileen ja kaikki on kamuja keskenään vaikka harrastaisikin vähän eri alalajia. Siinä olis maantiepuolella oppimista. Matti Lehikoinenkin tuli bongattua radalla.

Hieno fiilis! Mieletöntä saada laina pyöriä alle!