*Piiiiiiiiiiiiiiip*
Alkaa oleen taas hermo ihan suhteellisen kireällä. Viime torstaina inhaloitava hoitava kortisoni tuplattiin kun avaavaa lääkettä paloi todella paljon.
Se helpotti oloa eikä kokoaikaa tarvinnut olla vetämässä avaavaa että saa happea. Viikonloppu meni todella väsyneissä merkeissä ja aika tahmea fiilis oli. Ruoka maistuu todella huonosti ja nyt onkin elelty Cokiksen ja suklaan voimin aika pitkälti.
Maanantaina sain Noorasta extempore ajoseuraa aamusta ja lenkki venähtiikin niin paljon että työmatkoineen päivän saldo oli 80 km. Noora on myös todella tukkoinen joten ajeltiin rauhakseen ja lähinnä touhu oli auringon palvomista pyörän selästä ja höpinää. Ajaessa keuhkoputkesta nousee räkää jatkuvalla syötöllä mikä on melko ärsyttävää.
Eilen ajojalkaa vipatti edelleen ja aamulla lähdin Jarkon kanssa ajamaan. 3 viikon olemattomat kilsat tuntuivat kropassa joten satulassa istuminen ei ollutkaan enää niin mukavaa kuin eilen. lenkki oli vielä rauhallisempi ja hitaampi kuin maanantaina. Immersbyntien mäkiä noustessa keuhkoputki leikkasi kiinni ja sain itsestäni ulos pihinää, helpotti tasaisella. Siitä alkoi sitten keuhkoputken kipuilu. Päivän saldo 80 km.
Hoitavan lääkkeen määrä riittanyt siis pitämään keuhkoputken auki muttei parantamaan sitä. Eilen aloitin kortisoni kuurin tabletteina ja nyt lääkemäärä on 20 kertainen aiempaan nähden joten toivottavasti tulosta alkaa syntymään.
Tänään ohjalmassa on Linnanmäen Peacockin mäen kiipeäminen 3-5 kertaa. Jokaisen kipuamisen jälkeen pitäisi puhaltaa Pef/Fev1 arvot ja jokaisen "vedon" pitäisi olla edellistä kovempi. Kärsimystä siis tiedossa.
Aika down fiilis. Tekis mieli ajaa ihan hirveesti mut ei pysty. Tulipa taas todistettua se että matka ei tapa vaan se vauhti. Olo on ihan jees keuhkoputkea lukuunottamatta mutta miten paljon viittii ajaa kun huono olohan tosta tulee. Jee jee.
Yksi ketutuksen aihe on fillarifoorumi. Taitaa mun kirjoittelut loppua aika lyhyeen "asia ketjuissa" kun kaiken maailman besser wisserit tulevat mussuttamaan aiheesta josta eivät tiedä yhtään mitään. Hieno päivä, lisää colaa koneeseen niin kyllä tää tästä.
Se helpotti oloa eikä kokoaikaa tarvinnut olla vetämässä avaavaa että saa happea. Viikonloppu meni todella väsyneissä merkeissä ja aika tahmea fiilis oli. Ruoka maistuu todella huonosti ja nyt onkin elelty Cokiksen ja suklaan voimin aika pitkälti.
Maanantaina sain Noorasta extempore ajoseuraa aamusta ja lenkki venähtiikin niin paljon että työmatkoineen päivän saldo oli 80 km. Noora on myös todella tukkoinen joten ajeltiin rauhakseen ja lähinnä touhu oli auringon palvomista pyörän selästä ja höpinää. Ajaessa keuhkoputkesta nousee räkää jatkuvalla syötöllä mikä on melko ärsyttävää.
Eilen ajojalkaa vipatti edelleen ja aamulla lähdin Jarkon kanssa ajamaan. 3 viikon olemattomat kilsat tuntuivat kropassa joten satulassa istuminen ei ollutkaan enää niin mukavaa kuin eilen. lenkki oli vielä rauhallisempi ja hitaampi kuin maanantaina. Immersbyntien mäkiä noustessa keuhkoputki leikkasi kiinni ja sain itsestäni ulos pihinää, helpotti tasaisella. Siitä alkoi sitten keuhkoputken kipuilu. Päivän saldo 80 km.
Hoitavan lääkkeen määrä riittanyt siis pitämään keuhkoputken auki muttei parantamaan sitä. Eilen aloitin kortisoni kuurin tabletteina ja nyt lääkemäärä on 20 kertainen aiempaan nähden joten toivottavasti tulosta alkaa syntymään.
Tänään ohjalmassa on Linnanmäen Peacockin mäen kiipeäminen 3-5 kertaa. Jokaisen kipuamisen jälkeen pitäisi puhaltaa Pef/Fev1 arvot ja jokaisen "vedon" pitäisi olla edellistä kovempi. Kärsimystä siis tiedossa.
Aika down fiilis. Tekis mieli ajaa ihan hirveesti mut ei pysty. Tulipa taas todistettua se että matka ei tapa vaan se vauhti. Olo on ihan jees keuhkoputkea lukuunottamatta mutta miten paljon viittii ajaa kun huono olohan tosta tulee. Jee jee.
Yksi ketutuksen aihe on fillarifoorumi. Taitaa mun kirjoittelut loppua aika lyhyeen "asia ketjuissa" kun kaiken maailman besser wisserit tulevat mussuttamaan aiheesta josta eivät tiedä yhtään mitään. Hieno päivä, lisää colaa koneeseen niin kyllä tää tästä.
Kommentit
Lähetä kommentti