Kohti parempaa!

Viime tiistain synkät fiilikset on vaihtuneet paljon paremmiksi. Viime viikon tiistaina aloitettu kortisoni tabletti kuuri loppui tänään ja olen aivan eri ihminen kuin viikko sitten. Kortisonin negatiiviset piirteet ilmenivät itselläni törkeänä nesteen kerääntymisenä sekä närästyksenä, mutta se oli pieni hinta siitä miten loistava olo on nyt. Hyvin jännitävä piirre oli myös se miten huonosti ruoka maistui ja miten hyvin palauduin lenkeistä ja jaksoin ajaa. Nytkin olisin aivan valmis hyppäämään pyörän selkään mutta yritän vielä tänään hillitä itseäni.

Keskiviikkona kävin ajelemassa Peacockin mäkeä, torstain lepäsin mutta loppuviikkona tulikin sitten ajettua joka päivä. Viikossa kilsoja kertyi 310 ja tunteja meni 14 mikä on varsin huikeaa! 3 viikkoa käytännössä sairastelin ja liikunta oli ihan mahdotonta, mutta ei se peruskunto vielä ehtinyt romahtaa. Tai sitten lääkitys on vaan kohdillaan, heh heh.

Sunnuntaina kävin ihastelemassa pääjoukon ajoa Giro d'Espoossa Jorvin mäen kohdalla. Siirtymää sinne ajaessani meni Vanhaa Turuntietä pitkin iso joukko pyöräilijöitä joiden perässä ajelin 5 kilometria varsin vauhdikkaasti. Kunnon veto itselle enkä tippunut kumpuilevaan maastoon joten hyvä fiilis jäi siitäkin. palkitsin itseni auronkoisessa kelissa muffinssilla ja cokiksella aina erinomaisessa Bembölen kahvituvassa.

Tällä viikolla olisi tiedossa roska kilsojen keruuta ja sekalaisia vetoja. Pitkät vauhtilenkit on ihan out edelleen eli koetan ärsyttää vähän yläalueita ja sitä kautta hakea vauhtikestävyyttä sekä totuttaa kehoa varovasti siihen että voisi muutakin tehdä kuin jurnuttaa tasateholla tasaisella ja hyytyä mäkiin.

Tällä viikolla kilsoja ja tunteja tulee varmasti vähemmän mutta se on ihan ok, parempi ehkä vähän liian vähän kuin ihan liikaa treeniä :)