Hei hei mitä kuuluu?

On hyviä, keskinkertaisia ja huonoja aamuja.

Huonot aamut on niitä kun sängystä nouseminen, tekee tiukkaa, kävely ahdistaa ja uuvuttaa, portaiden nouseminen aiheuttaa voimakasta hikoilua.

Kunto tippuu, epätoivosia yrityksiä ajaa edes vähän. 13 kilometrin työmatka vie voimat ihan täysin. 25 km/h keskari on utopiaa, "mäkiä" ei pysty ajamaan muuten kuin hyytymällä ja joutuu haukkomaan henkeä "nousun" jälkeen kunnes pystyy varovaisesti kiihdyttämään vauhtia.

Polarista on patteri ihan loppu, ei ole ollut kiinnostusta lähteä vaihdattamaan sitä. Ajan omaan tahtiin ja olen melkein aina myöhässä kun en hahmota miten hidas olen. Silti olen aivan hien peitossa kun saavun perille.

En ole ajanut ainuttakaan lenkkiä sitten Vuelta a Vantaan. Yritin ajaa rullilla parvekkeella kerran, se loppui nopeasti keuhkojen poltteluun. 

Huomenna rasitustesti sairaalassa.

Millon mä saan diagnoosin ja lääkkeet takaisin? Millon mä voin taas alkaa elää normaalia elämää? Millon tää kaikki loppuu?



 


Kommentit

Suositut tekstit