Vuelta a Vantaa - ei hyvää päivää
Kauden toka kuntoajo katkaisi itseltä henkisen selän. Ei tartte mennä ajaan TdH:ta.
Aamulla ruokaa naamaan. Vähään aikaan en ole tarvinnut avaavaa lääkettä, tänään kuitenkin oli aamusta jo niin nihkee fiilis että sitä sitten otin.
Siirtymä ajoa Tiinan kanssa todella rauhallisesti, nihkeys ei hävinnyt yhtään minnekkään ja keuhkoputkesta nousi limaa tasaisella syötöllä.
Startissa yritin ryhmittäytyä mahdollisimman ylös ja pysyä siellä. Pari kilsaa saattoajoa ja kun vapaa vauhti alkoi jouduin toteamaan että ei tästä tule yhtään mitään. Kauhkoputkea alkoi polttamaan, valuin kokoajan alemmas ja alemmas kunnes totesin olevani yksin ja ketään ei näy missään. Jee! Tasaisella pystyi jotenkuten ajamaan, mutta jokaiseen mäkeen täydellinen hyytyminen ja jäätävää poltetta rinnassa. Räkää nousi kokoajan ylös keuhkoista ja ihan paska fiilis. Palojoen mäessä rinnalle ilmestyi mimmi ja lauma ukkoja. Niiden kanssa sitten pidettiin yllä about 30km/h matkavauhtia ja peesissä alkoi nyppylätkin nouta paremmin ylös.
Oma vetovuoro puolessa välissä Myllykyläntietä ja mitäs sen jälkeen kävi? No hyytyminen tottakai. Taas jatkoin yksi matkaamista höystettynä mäkiin hyytymisellä.
Riipiläntiellä alkoi takaa kuulumaan vapaarattaan rallatusta mutta kukaan ei vapaaehtoisesti tullut vetämään enkä hyytymisen pelossa uskaltanut valua jonon perälle. Suututti niin huolella että huonosta olosta huolimatta piiskasin itseäni siihen malliin että vikat kilsat vedettiin vaihtelevasti 30-40 km/h.
Kurvasin maalin yhden kierroksen jälkeen ja kävin kysymässä voiko mut laittaa siihen lyhyempään sarjaan kun ei tästä ajamisesta tule yhtään mitään. Onnistui. Näin sentään vältyin taas DNF merkinnältä. Päivän kärsimysnäytelmä kesti suunnilleen 1 h 40 minuuttia.
Nyt taas ihmetellään keuhkoputken/keuhkojen kanssa, mä en käsitä miten se voi kipeytyä kun kerran joka ikinen aamu ja ilta vedän yhteensä 800 mikrogrammaa hoitavaa lääkettä. Siihen päälle nenään vielä kortisonia, joten ei pitäis tulehdusten vaivata oman ymmärryksen mukaan.
Ensi kuussa allergiasairaalaan. Mä totisesti toivon että en taas sairastu talvella, vaan oikea lääkitys löytyy. Pää alkaa pehmetä tähän touhuun ja on henkisesti tosi raskasta olla kokoajan kipeä.
Aamulla ruokaa naamaan. Vähään aikaan en ole tarvinnut avaavaa lääkettä, tänään kuitenkin oli aamusta jo niin nihkee fiilis että sitä sitten otin.
Siirtymä ajoa Tiinan kanssa todella rauhallisesti, nihkeys ei hävinnyt yhtään minnekkään ja keuhkoputkesta nousi limaa tasaisella syötöllä.
Startissa yritin ryhmittäytyä mahdollisimman ylös ja pysyä siellä. Pari kilsaa saattoajoa ja kun vapaa vauhti alkoi jouduin toteamaan että ei tästä tule yhtään mitään. Kauhkoputkea alkoi polttamaan, valuin kokoajan alemmas ja alemmas kunnes totesin olevani yksin ja ketään ei näy missään. Jee! Tasaisella pystyi jotenkuten ajamaan, mutta jokaiseen mäkeen täydellinen hyytyminen ja jäätävää poltetta rinnassa. Räkää nousi kokoajan ylös keuhkoista ja ihan paska fiilis. Palojoen mäessä rinnalle ilmestyi mimmi ja lauma ukkoja. Niiden kanssa sitten pidettiin yllä about 30km/h matkavauhtia ja peesissä alkoi nyppylätkin nouta paremmin ylös.
Oma vetovuoro puolessa välissä Myllykyläntietä ja mitäs sen jälkeen kävi? No hyytyminen tottakai. Taas jatkoin yksi matkaamista höystettynä mäkiin hyytymisellä.
Riipiläntiellä alkoi takaa kuulumaan vapaarattaan rallatusta mutta kukaan ei vapaaehtoisesti tullut vetämään enkä hyytymisen pelossa uskaltanut valua jonon perälle. Suututti niin huolella että huonosta olosta huolimatta piiskasin itseäni siihen malliin että vikat kilsat vedettiin vaihtelevasti 30-40 km/h.
Kurvasin maalin yhden kierroksen jälkeen ja kävin kysymässä voiko mut laittaa siihen lyhyempään sarjaan kun ei tästä ajamisesta tule yhtään mitään. Onnistui. Näin sentään vältyin taas DNF merkinnältä. Päivän kärsimysnäytelmä kesti suunnilleen 1 h 40 minuuttia.
Nyt taas ihmetellään keuhkoputken/keuhkojen kanssa, mä en käsitä miten se voi kipeytyä kun kerran joka ikinen aamu ja ilta vedän yhteensä 800 mikrogrammaa hoitavaa lääkettä. Siihen päälle nenään vielä kortisonia, joten ei pitäis tulehdusten vaivata oman ymmärryksen mukaan.
Ensi kuussa allergiasairaalaan. Mä totisesti toivon että en taas sairastu talvella, vaan oikea lääkitys löytyy. Pää alkaa pehmetä tähän touhuun ja on henkisesti tosi raskasta olla kokoajan kipeä.
Kommentit
Lähetä kommentti