Elämä on valintoja
Perjantai-ilta ulkona työkavereiden kanssa. "Et sä vielä lähde mihinkään, nyt bailataan!"
Lauantai aamuna kello herättää aikaisin, aika homeinen fiilis. Hop pyörän selkään ja ajamaan sitä 6 kilsan työmatkaa. Kesällä 6 kilsaa on liian lyhyt, talvella taas se on joko aivan mahtava tai sitten aivan kamala. Tänään ajoradat kiiltelevät mustana, jostain kumman syystä tien pinta on niin lämmin että hyvän aurauksen jälkeen loput lumet ovat sulaneet pois vaikka ilma on -4. kevyen liikenteen väylä sen sijaan on taas auraamaton, luminen ja äärimmäisen pehmeä, lähes loskainen paikoitellen. Kukaan ei ole taaskaan jaksanut kiinnostua käveliöiden ja pyöräilijöiden mukavuudesta. Vilkuilen koko matkan työpaikalle mukavan kutsuvaa ajorataa mutta pitäydyn kuitenkin klv:llä, väsyneenä en jaksa alkaa ajamaan vauhdikkaasti autojen seassa.
6,3 km ja 25 minuuttia.
13 tuntia ja 30 minuuttia myöhemmin on aika lähteä taas kotiin.
Olo on vielä tahmaisempi kuin aamulla ja samoin kvl. Suoraan etelästä puhaltava voimakas vastatuuli ja sohjo lipsuu pyörän alla. Fiilis on todella mustanpuhuva. Ajorata kiiltelee edelleen mustana, puhtaana kaikesta lumesta. Mutta en jaksa kuunnella autojen tööttäilyä kun energiaa on vielä vähemmän käytössä kuin aamulla joten hammasta purren pusken eteenpäin. sohjossa. Paciuksenkadun mäki painajaismainen, vastoin odotuksia Helsinginkadun mäki oli aurattu. Mielessä käy Hesarin artikkeli jossa oli selvitetty miksi talvipyöräily ei ole suosittua. Suurin syy taisi olla väylien huono kunnossapito. Niin.
6,3 km 26 minuuttia
Pääsen kotiin, nostan pyörän kylppäriin sulamaan ja katse osuu ketjuihin. Pikimustat ja tahman peitossa. Aivan, rasvasin ketjut perjantaina mutta unohdin aamulla pyyhkiä ylimääräiset pois. Näytän ketjulle vesisuihkua ja kylppäri näyttää sekunnissa siltä että siellä on tapahtunut öljyvahinko. Great. Ripottelen kaakeleille pyykkipulveria, vettä perään ja menen nukkumaan. Onneksi en ole selittely velvollinen kenellekkään muulle kuin itselleni.
Sunnuntai aamu. Kuteet niskaan ja ulos pyörän kanssa. Seison hämmentyneenä kadulla ja katson hiljaisen lumista maisemaa. 8 tunnin aikana lunta on tullut jotain 10-15 cm ja voimakas tuuli on muodostanut dyynejä. Flashback lapsuuteen ja Päijänteen järven jäälle. Takaisin todellisuuteen.
Ajorata vaikea ajaa ja klv mahdoton ajaa. Ajorata aurattu mutta pehmeä puuterilumi liukuu pois renkaan alta ja saa pyörän kiemurtelemaan. Hyvin vaarallista. Vuorottelen välillä ajoradalla ja välillä taas klv:llä sen mukaan kumpi on parempi vaihtoehto. Miksi en katsonut säätiedotuksta? Miksi en omista läskirenkaista maastopyörää? Miksi olen niin tyhmä? Onko tässä mitään järkeä? Soitanko taksin?
6,3 km ja 31 minuuttia.
13 tuntia ja 30 minuuttia. Toivottavasti joku ehtii auraamaan?
Lauantai aamuna kello herättää aikaisin, aika homeinen fiilis. Hop pyörän selkään ja ajamaan sitä 6 kilsan työmatkaa. Kesällä 6 kilsaa on liian lyhyt, talvella taas se on joko aivan mahtava tai sitten aivan kamala. Tänään ajoradat kiiltelevät mustana, jostain kumman syystä tien pinta on niin lämmin että hyvän aurauksen jälkeen loput lumet ovat sulaneet pois vaikka ilma on -4. kevyen liikenteen väylä sen sijaan on taas auraamaton, luminen ja äärimmäisen pehmeä, lähes loskainen paikoitellen. Kukaan ei ole taaskaan jaksanut kiinnostua käveliöiden ja pyöräilijöiden mukavuudesta. Vilkuilen koko matkan työpaikalle mukavan kutsuvaa ajorataa mutta pitäydyn kuitenkin klv:llä, väsyneenä en jaksa alkaa ajamaan vauhdikkaasti autojen seassa.
6,3 km ja 25 minuuttia.
13 tuntia ja 30 minuuttia myöhemmin on aika lähteä taas kotiin.
Olo on vielä tahmaisempi kuin aamulla ja samoin kvl. Suoraan etelästä puhaltava voimakas vastatuuli ja sohjo lipsuu pyörän alla. Fiilis on todella mustanpuhuva. Ajorata kiiltelee edelleen mustana, puhtaana kaikesta lumesta. Mutta en jaksa kuunnella autojen tööttäilyä kun energiaa on vielä vähemmän käytössä kuin aamulla joten hammasta purren pusken eteenpäin. sohjossa. Paciuksenkadun mäki painajaismainen, vastoin odotuksia Helsinginkadun mäki oli aurattu. Mielessä käy Hesarin artikkeli jossa oli selvitetty miksi talvipyöräily ei ole suosittua. Suurin syy taisi olla väylien huono kunnossapito. Niin.
6,3 km 26 minuuttia
Pääsen kotiin, nostan pyörän kylppäriin sulamaan ja katse osuu ketjuihin. Pikimustat ja tahman peitossa. Aivan, rasvasin ketjut perjantaina mutta unohdin aamulla pyyhkiä ylimääräiset pois. Näytän ketjulle vesisuihkua ja kylppäri näyttää sekunnissa siltä että siellä on tapahtunut öljyvahinko. Great. Ripottelen kaakeleille pyykkipulveria, vettä perään ja menen nukkumaan. Onneksi en ole selittely velvollinen kenellekkään muulle kuin itselleni.
Sunnuntai aamu. Kuteet niskaan ja ulos pyörän kanssa. Seison hämmentyneenä kadulla ja katson hiljaisen lumista maisemaa. 8 tunnin aikana lunta on tullut jotain 10-15 cm ja voimakas tuuli on muodostanut dyynejä. Flashback lapsuuteen ja Päijänteen järven jäälle. Takaisin todellisuuteen.
Ajorata vaikea ajaa ja klv mahdoton ajaa. Ajorata aurattu mutta pehmeä puuterilumi liukuu pois renkaan alta ja saa pyörän kiemurtelemaan. Hyvin vaarallista. Vuorottelen välillä ajoradalla ja välillä taas klv:llä sen mukaan kumpi on parempi vaihtoehto. Miksi en katsonut säätiedotuksta? Miksi en omista läskirenkaista maastopyörää? Miksi olen niin tyhmä? Onko tässä mitään järkeä? Soitanko taksin?
6,3 km ja 31 minuuttia.
13 tuntia ja 30 minuuttia. Toivottavasti joku ehtii auraamaan?
Kommentit
Lähetä kommentti