Talvi tulla tupsahti

Se on sitten pakkanen saapunnut pääkaupunkiseudulle. Kylmenevät ilmat takasivat taas sen että voinnin puolesta otin useamman askeleen taaksepäin. Kävellessä hengittäminen on vaivalloista ja epämiellyttävää sekä tietysti totaalinen uupumus. Portaiden käveleminen on todella todella inhottavaa. Nenän limakalvot ovat kuivat (mallia Sahara) ja nukkuminenkin on epämiellyttävä kokemus. Sanomattakin on selvää että pyörää en ole ajanut viikkoon metriäkään.

Luomu keinoja olon helpottamiseen taitaa olla ilmankostutin, höyrysauna ja joku todella viaton nenäsuihke. Toinen keino olisi lämpimät kelit ja runsaat vesisateet. Pitäskö tanssia inkkarien sadetanssi?

Olen tainnut joskus aikaisemminkin mainita mutta sanon uudelleen: Jos olet opiskelija niin todella kehoitan hankkimaan sairaskuluvakuutuksen. Mä olen onnekkaassa asemassa että olen ns. hyvässä hoitoputkessa ja erikoissairaanhoidon piirissa. Silti huhtikuusta asti on rampattu tapaamassa eri lääkäreitä, syöty todella paljon lääkkeitä. Heinäkuusta asti käyty testeissä sairaalassa, syöty vähän lääkkeitä ja oltu todella kipeä. Ja sama setti jatkuu edelleen. Päivän sana: sairaskuluvakuutus. Harkitkaa vakavasti.

Mä teen nyt niin että pidän blogin kirjoittamisesta joulukuuhun asti taukoa. Ei innosta kirjoittaa tästä aiheesta ja kuka nyt jaksaa lukea näitä iloa ja onnistumista pursuavia tekstejä? 

Joten joulukuuhun siis, ajakaa paljon minunkin puolestani!