Pään hakkaamista kiviseinään

Viikissä ajettiin tänään lajinomaista crossia Rhubarbin opastuksella ja viisana naisena menin mukaan. Radan esittely kierroksella (4 km) omat tunnelmat olivat jo ihan vahvasti sitä maata että mä kuolen tänne metsään. Muilla meni odottelutksi kun itse jouduin työntämään kaikki tekniset mäet ylös. Esittelyn jälkeem välikuolema muiden ajaessa kierrosta ja sen jälkeen yksi kierros ajoa. Ei tuntunut hyvältä ei. Tasaisella ei pysty ajamaan kenenkään perässä, teknisillä osuuksilla tippuu peesistä ja mäet jotka muut ajavat niin menee työntämiseksi kun ei vaan jaksa ajaa. Oman pienuuden tuntee kyllä siinä kohtaa kun se lenkillä ollut toinen nainen hävisi horisonttiin useamman kerran ja itse tekee hidasta kuolemaa pyörän päällä. Tänään ei paleltanut onneksi.

Reitti oli helppo ja hauska, erinomaista krossia joten osanottajien vähyys yllätti.

Taidan keskittyä kunnon salliessa BMX-radan kiertoon ja mahdollisesti maailman rauhallisimpaan hiekkatieajoon. Niin rauhalliseen että mummot ajaa pyörillänsä ohi että suhina vaan käy.