Kevyttä liikuntaa
Nyt kun on taas lääkitys vähän aikaa kohdillaan (heh heh) niin on vähän tullut yritettyä liikuskellakkin.
Eilen polkasin Nooran kanssa Kivikon bmx radalle. Nooralle pyörä alle ja itse tyydyin katselemaan ja antamaan "pro tipsejä." Jo pelkän pyörän paikke ajaminen tuntui raskaalta saati sitten kun kierroksen itse ajoi niin veri maistui hyvin voimakkaasti suussa. Mutta kun ulos oli päästävä! Joten otin chillisti ja ajelin vähän.
Tänään uudelleen sitten radalle, viralliset treenit oli joten menin seisoskelemaan ja tekemään mitä ohjaaja pyysi. Lapsilla oli into päällä ja oli äärimmäisen kivaa tehdä jotain hyödyllistä. Eilinen verotti sitten kait voimia sen verran että ei oikein huvittanut ajaa ja olo oli tosi tahmea.
Koleilin lasten seassa tehdä bunny hoppia lankun yli. Kyllä mä yli pääsin mutta ei se mikään bunny hop kyllä ollut. Maantiellä on pakko osata jotenkin hypätä yllättävien railojen yms. muiden esteiden yli pannujen välttämiseksi. Olenkin siis ilmeisesti kehittänyt tekniikan missä etu- ja takarengas nousevat yhtäaikaa ilmaan ja painoa taaksepäin viemällä pyörä liitää esteen yli. Onhan se ollut ihan hyödyllinen taito ja pannuilta olen välttynyt, mutta siitä olis nyt kait sitten pakko oppia pois. Eli flätit alle ja harjottelemaan. Jos joku tuntee jonkun innokkaan ja kärsivällisen tyypin joka jaksais seisostella, katsella, korjata, kehua ja opettaa niin täällä olis yks onneton maantie urpo opettajaa vajaa. Ei tossa vaan voi edetä jos ei osaa noita perusjuttuja. Flätit aiheuttaa jo pelkkänä ajatuksena pientä ahdistusta, maantiepuolella se kun menee silleen että heti lukot jalkaan ja ajamaan, fläteillä siellä ei kauheasti mitään tee. Sanomattakin on selvää että lukkopolkimet löytyy kaikista pyöristä ja niiden kanssa on kodikas ja turvallinen fiilis.
Nojoo, mutta äärettömän hyvää tekee vähän yrittää liikkua vaikka aika puolikuontoinen meininkin meinaa vielä olla. Nyt yritän leikkiä sellaista leikkiä että koti-rata ja rata-koti väli pitää pystyä ajamaan ilman taluttamista, matkaa pari kilsaa. BMX:n päällä ei pysty istumaan satulassa samalla kun polkee (tai minä en ainakaan pysty) joten se on ihan käsittämättömän hyvää treeniä reisille! Kokeilkaa joskun ajaa ihan millä tahansa pyörällä seisten pari kilsaa niin alkaa tuntumaan siellä sun täällä kaikenmaailman tuntemuksia. Kun mä nyt olen päässyt liikkumaan kauhean vähän niin tuntuu hyvältä ja pahalta samaan aikaan. Reidet eivät ainakaan ihan täysin pääse surkastumaan mun vähän pystyy jotain duunailemaan.
Huomenna on Cyclocrossin SM-kisat Kontulan Kelkkapuistossa. Oma cyclocross on siellä viipottamassa rataa ympäri joten tulenkin sitten maantiepyörällä paikan päälle tähyilemään meininkejä. Kunto ei nyt ole sitä luokkaa että olisin jaksanut lähteä toimitsijaksi koko päiväksi, joten taas tiedossa mikro liikuntaa ja raikasta ilmaa. Kortisonista ei ole tullut tällä kertaa mitään negatiivisia sivuvaikutuksia ja fiilis on päivä päivältä pirteämpi. Jeah!
Eilen polkasin Nooran kanssa Kivikon bmx radalle. Nooralle pyörä alle ja itse tyydyin katselemaan ja antamaan "pro tipsejä." Jo pelkän pyörän paikke ajaminen tuntui raskaalta saati sitten kun kierroksen itse ajoi niin veri maistui hyvin voimakkaasti suussa. Mutta kun ulos oli päästävä! Joten otin chillisti ja ajelin vähän.
Tänään uudelleen sitten radalle, viralliset treenit oli joten menin seisoskelemaan ja tekemään mitä ohjaaja pyysi. Lapsilla oli into päällä ja oli äärimmäisen kivaa tehdä jotain hyödyllistä. Eilinen verotti sitten kait voimia sen verran että ei oikein huvittanut ajaa ja olo oli tosi tahmea.
Koleilin lasten seassa tehdä bunny hoppia lankun yli. Kyllä mä yli pääsin mutta ei se mikään bunny hop kyllä ollut. Maantiellä on pakko osata jotenkin hypätä yllättävien railojen yms. muiden esteiden yli pannujen välttämiseksi. Olenkin siis ilmeisesti kehittänyt tekniikan missä etu- ja takarengas nousevat yhtäaikaa ilmaan ja painoa taaksepäin viemällä pyörä liitää esteen yli. Onhan se ollut ihan hyödyllinen taito ja pannuilta olen välttynyt, mutta siitä olis nyt kait sitten pakko oppia pois. Eli flätit alle ja harjottelemaan. Jos joku tuntee jonkun innokkaan ja kärsivällisen tyypin joka jaksais seisostella, katsella, korjata, kehua ja opettaa niin täällä olis yks onneton maantie urpo opettajaa vajaa. Ei tossa vaan voi edetä jos ei osaa noita perusjuttuja. Flätit aiheuttaa jo pelkkänä ajatuksena pientä ahdistusta, maantiepuolella se kun menee silleen että heti lukot jalkaan ja ajamaan, fläteillä siellä ei kauheasti mitään tee. Sanomattakin on selvää että lukkopolkimet löytyy kaikista pyöristä ja niiden kanssa on kodikas ja turvallinen fiilis.
Nojoo, mutta äärettömän hyvää tekee vähän yrittää liikkua vaikka aika puolikuontoinen meininkin meinaa vielä olla. Nyt yritän leikkiä sellaista leikkiä että koti-rata ja rata-koti väli pitää pystyä ajamaan ilman taluttamista, matkaa pari kilsaa. BMX:n päällä ei pysty istumaan satulassa samalla kun polkee (tai minä en ainakaan pysty) joten se on ihan käsittämättömän hyvää treeniä reisille! Kokeilkaa joskun ajaa ihan millä tahansa pyörällä seisten pari kilsaa niin alkaa tuntumaan siellä sun täällä kaikenmaailman tuntemuksia. Kun mä nyt olen päässyt liikkumaan kauhean vähän niin tuntuu hyvältä ja pahalta samaan aikaan. Reidet eivät ainakaan ihan täysin pääse surkastumaan mun vähän pystyy jotain duunailemaan.
Huomenna on Cyclocrossin SM-kisat Kontulan Kelkkapuistossa. Oma cyclocross on siellä viipottamassa rataa ympäri joten tulenkin sitten maantiepyörällä paikan päälle tähyilemään meininkejä. Kunto ei nyt ole sitä luokkaa että olisin jaksanut lähteä toimitsijaksi koko päiväksi, joten taas tiedossa mikro liikuntaa ja raikasta ilmaa. Kortisonista ei ole tullut tällä kertaa mitään negatiivisia sivuvaikutuksia ja fiilis on päivä päivältä pirteämpi. Jeah!
Kommentit
Lähetä kommentti