Sairas sisäilma
Vietin pääsiäisen maaseudulla. Talo on suunnilleen vuodelta kivi ja kirves eikä tunne mitään monernin rakentamisen sääntöjä. Varmaan joku on summittaisesti piirtänyt hiekkaan miltä talon pohjapiirrustus näyttää ja se on sitten hirrestä pistetty pystyyn ja välit tilkitty sammaleella.
Kun karjalasta sitten sitten tuli pakolaisten tulva menetettyjen maa-alueiden vuoksi, niin talo annettiin lahjoituksena eteenpäin, pistettiin palasiksi ja kuljetettiin uudelle lahjoitetulle tontille ja kasattiin uudelleen. Siellä se seisoo edelleen, toki se on kokenut ajan saatossa monen moista. Hirret eivät olleet jossain kohtaa enää pop joten puulaittiat peitettiin muovimatolla ja seinät paneloitiin ja tapetoitiin, vanhat sammaleet ja muut kuitenkin jätettiin hirsien väliin. Ulkoapäin talo pinnoitettiin mineriitillä kun taloa laajennettiin. 2000-luvulla sitten mineriitit purettiin pois ja talo sai uuden pinnoitteen. Vanhoja hirsiä ja puulattioita on alettu tuomaan päivänvaloon pikkuhiljaa.
Alakerrassa takka, leivinuuni, ja puuhella, yläkerrassa takka. Talvella kylmä, kostea ja vetoinen talo joka on kaikkien EU-direktiivien kauhistus, varsinainen energiaa hukkaava harakan pesä. Samalla siellä on täydellinen sisäilma jonka vaihtuvuudesta tulisijat pitävät huolen. Pölyä ei kerry nurkkiin nimeksikään eikä siellä ole hometta.
Voin aivan todella hyvin koko pääsiäisen, kaikki oireet hävisivät ja olin jo kirjoittamassa ylistys laulua kortisonille. Toki puutöitä tehdessä pöly hieman häiritsi mutta ei niin paljon että olisin joutunut turvautumaan lääkkeisiin.
Maanantai ja paluu kaupunkiin. 12 tuntia kotiin paluun jälkeen olotila romahtaa komeasti. Nenän limakalvot ovat sukua saharalle, tuttu kurkkukipu alkaa taas, päätä särkee, keuhkoputki on kipeä, silmät kuivuvat, vituttaa kuin kävytöntä oravaa. Nukkuminen on vaikeaa.
Muutin kuukausi sitten uuteen kotiin eläinpölyä karkuun, nyt vastassa on sitten sairas sisäilma jos googlea on uskominen. Ojasta allikkoon. Talo on rakennettu 1990, ilma on kuivaa ja kosteus haihtuu jonnekkin. Kaivoin kaapista Ufoxin ilmankostuttimen (joita saa muuten pikkurahalla huuto.netistä) joka on lievittänyt oireistoa mutta ei poistanut niitä kokonaan. Tuuletan ja kostutan huoneilmaa vuoron perään, pölyn määrästä varoittaa musta lasipöyt ja tuuletan vuodevaatteita usein. Siltikin samaan en pääse kuin siinä vanhassa hirsitalossa, siellä ei tarvinnut korjata yhtään mitään. Meri ja luonto on nykyisen kodin vieressä, joten pölyisestä kaupunkiympäristöstä ei ole kysymys. Ulkoilma on toki kuivaa ja odotan innolla kevät sateita ja ilmankosteuden kohoamista.
Jos nyt saisin valita millaiseen taloon muuttaisin, niin se olisi juurikin vanha homevapaa puutalo jossa on takka tai kaksikin.
Asia jota en ymmärrä edelleenkään on se miksi olen alkanut oireilla ja mistä tämä kaikki johtuu. Hesari uutisoi komeasti tänään nastarenkaiden olevan pääasiallinen syy katupölyyn. Taisin jo aikaisemmin sanoa että kitkarenkaat ja katujen pesu auttaisivat kovasti ehkäisemään keuhkosairauksia ja parantaisi samalla jo sairastuneiden oloa. Allekirjoitan aivvan täysin sen että keskustassa on keväällä huono ilmanlaatu. Sen totetamiseen riittää oma nenä. Lisäksi voitaisiin miettiä miksi 1900-luvun alussa rannetut talot ovat lähtökohtaisesti parempia sisäilmaltaan kuin uudet alansa ammattilaisten piirtämät talot joissa on panostettu energiatehokkuuteen ja muuhun EU:n määriin asioihin.
Hemmetin hyvän talon on se joku oletettavasti kouluttamaton joukko miehiä onnistunut tekemään ilman säännöksiä ja määräyksiä!
Ihmisten eli työvoiman krooninen sairastaminen tulee äärettömän kalliksi yhteiskunnalle. Se näkyy sairaspäivinä, elinajan lyhentymisenä, lääkärin palveluiden runsaana käyttönä, työuran lyhentymisenä ja henkilö itse palaa aika nopeasti loppuun henkisesti tai fyysisesti.
Nyt kannattaisi ihan oikeasti alkaa miettiä missä mättää.
Kun karjalasta sitten sitten tuli pakolaisten tulva menetettyjen maa-alueiden vuoksi, niin talo annettiin lahjoituksena eteenpäin, pistettiin palasiksi ja kuljetettiin uudelle lahjoitetulle tontille ja kasattiin uudelleen. Siellä se seisoo edelleen, toki se on kokenut ajan saatossa monen moista. Hirret eivät olleet jossain kohtaa enää pop joten puulaittiat peitettiin muovimatolla ja seinät paneloitiin ja tapetoitiin, vanhat sammaleet ja muut kuitenkin jätettiin hirsien väliin. Ulkoapäin talo pinnoitettiin mineriitillä kun taloa laajennettiin. 2000-luvulla sitten mineriitit purettiin pois ja talo sai uuden pinnoitteen. Vanhoja hirsiä ja puulattioita on alettu tuomaan päivänvaloon pikkuhiljaa.
Alakerrassa takka, leivinuuni, ja puuhella, yläkerrassa takka. Talvella kylmä, kostea ja vetoinen talo joka on kaikkien EU-direktiivien kauhistus, varsinainen energiaa hukkaava harakan pesä. Samalla siellä on täydellinen sisäilma jonka vaihtuvuudesta tulisijat pitävät huolen. Pölyä ei kerry nurkkiin nimeksikään eikä siellä ole hometta.
Voin aivan todella hyvin koko pääsiäisen, kaikki oireet hävisivät ja olin jo kirjoittamassa ylistys laulua kortisonille. Toki puutöitä tehdessä pöly hieman häiritsi mutta ei niin paljon että olisin joutunut turvautumaan lääkkeisiin.
Maanantai ja paluu kaupunkiin. 12 tuntia kotiin paluun jälkeen olotila romahtaa komeasti. Nenän limakalvot ovat sukua saharalle, tuttu kurkkukipu alkaa taas, päätä särkee, keuhkoputki on kipeä, silmät kuivuvat, vituttaa kuin kävytöntä oravaa. Nukkuminen on vaikeaa.
Muutin kuukausi sitten uuteen kotiin eläinpölyä karkuun, nyt vastassa on sitten sairas sisäilma jos googlea on uskominen. Ojasta allikkoon. Talo on rakennettu 1990, ilma on kuivaa ja kosteus haihtuu jonnekkin. Kaivoin kaapista Ufoxin ilmankostuttimen (joita saa muuten pikkurahalla huuto.netistä) joka on lievittänyt oireistoa mutta ei poistanut niitä kokonaan. Tuuletan ja kostutan huoneilmaa vuoron perään, pölyn määrästä varoittaa musta lasipöyt ja tuuletan vuodevaatteita usein. Siltikin samaan en pääse kuin siinä vanhassa hirsitalossa, siellä ei tarvinnut korjata yhtään mitään. Meri ja luonto on nykyisen kodin vieressä, joten pölyisestä kaupunkiympäristöstä ei ole kysymys. Ulkoilma on toki kuivaa ja odotan innolla kevät sateita ja ilmankosteuden kohoamista.
Jos nyt saisin valita millaiseen taloon muuttaisin, niin se olisi juurikin vanha homevapaa puutalo jossa on takka tai kaksikin.
Asia jota en ymmärrä edelleenkään on se miksi olen alkanut oireilla ja mistä tämä kaikki johtuu. Hesari uutisoi komeasti tänään nastarenkaiden olevan pääasiallinen syy katupölyyn. Taisin jo aikaisemmin sanoa että kitkarenkaat ja katujen pesu auttaisivat kovasti ehkäisemään keuhkosairauksia ja parantaisi samalla jo sairastuneiden oloa. Allekirjoitan aivvan täysin sen että keskustassa on keväällä huono ilmanlaatu. Sen totetamiseen riittää oma nenä. Lisäksi voitaisiin miettiä miksi 1900-luvun alussa rannetut talot ovat lähtökohtaisesti parempia sisäilmaltaan kuin uudet alansa ammattilaisten piirtämät talot joissa on panostettu energiatehokkuuteen ja muuhun EU:n määriin asioihin.
Hemmetin hyvän talon on se joku oletettavasti kouluttamaton joukko miehiä onnistunut tekemään ilman säännöksiä ja määräyksiä!
Ihmisten eli työvoiman krooninen sairastaminen tulee äärettömän kalliksi yhteiskunnalle. Se näkyy sairaspäivinä, elinajan lyhentymisenä, lääkärin palveluiden runsaana käyttönä, työuran lyhentymisenä ja henkilö itse palaa aika nopeasti loppuun henkisesti tai fyysisesti.
Nyt kannattaisi ihan oikeasti alkaa miettiä missä mättää.
Kommentit
Lähetä kommentti