Eviva Espana!
Espanjan loma alkaa kääntymään kohti loppuaan. Ensimmainen viikko meni todella väsyneissä meiningeissä ja kärsin neljä päivää flunssasta. Kävelessä oli taas se tuttu fiilis kuin joku pitäisi kiinni ja eteenpäin kulkeminen oli aika tuskaista, joten kävely lenkit ja kaikki oleminen keskittyi lähinnä Fuengirolaan ja uni maistui.
Aloitin hoitavan kortisonin 21 päivä ja olo nousi kohisten niin että jaksoin ilman ongelmia (itseasiassa todella pirteästi) 30.12 nousta ylös Malagassa Alcazaba de almerialta ylös Castillo Gibralfarolle. Jos olet lomalla tai työmatkalla Malagassa niin tuonne todella kannattaa nousta ylös vaikka aamulenkillä. Seuraat vain Alcazaban linnan meren puoleisia muureja ensin tietä pitkin, sen jälkeen alkaa kapeaa kevettyä tietä nousu ylos Gibrafaron linnalle. Huikeat näkymät koko Malagan yli. Nousun pituus 1-1,5 km ja prosentteja 14-18% En suosittele sydänvikaisille, väsynyttä porukkaa istuskeli pitkin nousua ja jopa veti torkkuja kiviaidan päällä. Kesällä keskipäivällä ei kannata nousta, kuumuus on aivan varmasti liikaa. Kumpikin linna on itsessään aivan huikeita ja kaupan päälle tulee uskomattoman upeat maisemat.
Fuengirollassa olen nähnyt ainoastaan kourallisen maantiepyöräilijöitä ja osa syynä siihen on varmaan että täällä on todella raakoja nousuja. Vuoret ovat paikkallisten mittakaavan mukaan pieniä joten tiet on vedetty suoraan vuoren rinteitä ylös eikä ole jaksettu rakennella serppenttiini teitä juurikaan. Ajoin viimein Mijakseen bussilla. Se Mijaksen nousu on kyllä sellainen että jos sen ylös pääsee niin voi todeta olevansa huippupyöräilijä. Ensin pari kilsaa rannasta jotain 8-13 % nousua ja sen jälkeen "Mijas 4" kyltin kohdalta 18-23% suoraa nousua neljä kilometriä kunnes äkkiä oletkin itse kylässä. Aivan jäätävää settiä. Benalmadenasta on helpompaa nousta Mijakseen, mutta sekään ei ole helppo reitti.
Eilen käytiin omatoimi retkeltä Rondassa (Kyllä, espanjassa on kylä nimeltä Ronda) ja siinä oli sellainen reitti että ehdottomasti kannattaa ajaa sinne pyörällä. Marbellasta lähtee tie (A-397) nousemaan ylös vuorille, ensin on kilsa vähän tiukempaa nousua (14-17% ?) sitten on pätkä helppoa, noin 5-6% nousua ja toinen tiukempi lyhyt pätkä, sen jälkeen lempeää serpenttiiniä joka ei ole jyrkkää. Tie kiemurtelee ylös puurajan ylöpuolelle ja kun lähes kosketetaan pilviä niin alkaa lasku alas Rondaan joka on laaksossa vuorten ympäröimänä. Reitin pituus Marbellasta on noin 47 km. Näin päivän aikana enemmän maantie- ja maastopyöräilijöitä kuin kahdessa viikossa Aurinkorannikolla.
Ronda on aivan käsittömän maaginen ja upea paikka joten mielelläni viettäisin siellä viikon maantiepyörän kanssa. Tai itseasiassa voisin olla jopa loppuelämäni tuolla... paikka taisi varastaa sydämmeni. Tekemistä riittää (lukemattomia museoita, vanha kaupunki, härkätaistelu areena jne.) joten sopii koko perheen kohteeksi ja päivän visiitti ei vaan riitä. Pyöräilijöille laakso jossa mukulakivi teitä, vuoria, lempeitä pitkiä nousuja ja koviakin nousuja. Kaksi isoa luonnonsuojelualuetta joten metsää löytyy.
Pyörän selässä en ole istunut lomalla, vaan olen kävellyt paikkoja ristiin rastiin. Kilometrejä on kertynyt jotain 60-80 km joten tossua on pistetty toisen eteen. Suomessa tarkoitus olisi nyt sitten aloittaa puntti ja varovainen sisäpyöräily. Ulkopyöräilyä ei ole mitään mieltä aloittaa kun kuntopohja on olematon, sillä pilaa itseltään kevään ylikunnon vaaran takia. Lääkäriltä oli lipsahtanut kortisoni reseptiin 8 hoitavaa inhalaattoria joten vaikka helmikuun tapaamisessa saisin taas kuulla että mitään vikaa ei ole, joten diagnoosia ei tipu, niin tossahan saa hyvän vuoden aikaiseksi kun lääkettä löytyy pitkäksi aikaa. Oma fiilis on että hoitavan taas alettua oma jaksaminen ja olo on lähtenyt raketin laitta kipuamaan ylöspäin ja se on helpotus ja antaa toivoa paremmasta!
Kohti uutta ja huomattavasti parempaa vuotta!
Aloitin hoitavan kortisonin 21 päivä ja olo nousi kohisten niin että jaksoin ilman ongelmia (itseasiassa todella pirteästi) 30.12 nousta ylös Malagassa Alcazaba de almerialta ylös Castillo Gibralfarolle. Jos olet lomalla tai työmatkalla Malagassa niin tuonne todella kannattaa nousta ylös vaikka aamulenkillä. Seuraat vain Alcazaban linnan meren puoleisia muureja ensin tietä pitkin, sen jälkeen alkaa kapeaa kevettyä tietä nousu ylos Gibrafaron linnalle. Huikeat näkymät koko Malagan yli. Nousun pituus 1-1,5 km ja prosentteja 14-18% En suosittele sydänvikaisille, väsynyttä porukkaa istuskeli pitkin nousua ja jopa veti torkkuja kiviaidan päällä. Kesällä keskipäivällä ei kannata nousta, kuumuus on aivan varmasti liikaa. Kumpikin linna on itsessään aivan huikeita ja kaupan päälle tulee uskomattoman upeat maisemat.
Fuengirollassa olen nähnyt ainoastaan kourallisen maantiepyöräilijöitä ja osa syynä siihen on varmaan että täällä on todella raakoja nousuja. Vuoret ovat paikkallisten mittakaavan mukaan pieniä joten tiet on vedetty suoraan vuoren rinteitä ylös eikä ole jaksettu rakennella serppenttiini teitä juurikaan. Ajoin viimein Mijakseen bussilla. Se Mijaksen nousu on kyllä sellainen että jos sen ylös pääsee niin voi todeta olevansa huippupyöräilijä. Ensin pari kilsaa rannasta jotain 8-13 % nousua ja sen jälkeen "Mijas 4" kyltin kohdalta 18-23% suoraa nousua neljä kilometriä kunnes äkkiä oletkin itse kylässä. Aivan jäätävää settiä. Benalmadenasta on helpompaa nousta Mijakseen, mutta sekään ei ole helppo reitti.
Eilen käytiin omatoimi retkeltä Rondassa (Kyllä, espanjassa on kylä nimeltä Ronda) ja siinä oli sellainen reitti että ehdottomasti kannattaa ajaa sinne pyörällä. Marbellasta lähtee tie (A-397) nousemaan ylös vuorille, ensin on kilsa vähän tiukempaa nousua (14-17% ?) sitten on pätkä helppoa, noin 5-6% nousua ja toinen tiukempi lyhyt pätkä, sen jälkeen lempeää serpenttiiniä joka ei ole jyrkkää. Tie kiemurtelee ylös puurajan ylöpuolelle ja kun lähes kosketetaan pilviä niin alkaa lasku alas Rondaan joka on laaksossa vuorten ympäröimänä. Reitin pituus Marbellasta on noin 47 km. Näin päivän aikana enemmän maantie- ja maastopyöräilijöitä kuin kahdessa viikossa Aurinkorannikolla.
Ronda on aivan käsittömän maaginen ja upea paikka joten mielelläni viettäisin siellä viikon maantiepyörän kanssa. Tai itseasiassa voisin olla jopa loppuelämäni tuolla... paikka taisi varastaa sydämmeni. Tekemistä riittää (lukemattomia museoita, vanha kaupunki, härkätaistelu areena jne.) joten sopii koko perheen kohteeksi ja päivän visiitti ei vaan riitä. Pyöräilijöille laakso jossa mukulakivi teitä, vuoria, lempeitä pitkiä nousuja ja koviakin nousuja. Kaksi isoa luonnonsuojelualuetta joten metsää löytyy.
Pyörän selässä en ole istunut lomalla, vaan olen kävellyt paikkoja ristiin rastiin. Kilometrejä on kertynyt jotain 60-80 km joten tossua on pistetty toisen eteen. Suomessa tarkoitus olisi nyt sitten aloittaa puntti ja varovainen sisäpyöräily. Ulkopyöräilyä ei ole mitään mieltä aloittaa kun kuntopohja on olematon, sillä pilaa itseltään kevään ylikunnon vaaran takia. Lääkäriltä oli lipsahtanut kortisoni reseptiin 8 hoitavaa inhalaattoria joten vaikka helmikuun tapaamisessa saisin taas kuulla että mitään vikaa ei ole, joten diagnoosia ei tipu, niin tossahan saa hyvän vuoden aikaiseksi kun lääkettä löytyy pitkäksi aikaa. Oma fiilis on että hoitavan taas alettua oma jaksaminen ja olo on lähtenyt raketin laitta kipuamaan ylöspäin ja se on helpotus ja antaa toivoa paremmasta!
Kohti uutta ja huomattavasti parempaa vuotta!
Kommentit
Lähetä kommentti